SUPER SCULPEY & SCULPEY III TESTI KRIZZEN SPONSOROIMANA

* * Pyydän, ettei kukaan linkittäisi suoraan tälle sivulle, vaan mielummin etusivulleni * *

Maaliskuu 2005:

Joku aika sitten sain Krizzeltä Super Sculpey ja Sculpey III -näytteitä (yllä). Krizze oli kysellyt minilistaltamme halukkaita massatestaajia, ja koska paikallinen askartelukauppamme ei myy Sculpey-massoja, tartuin innolla tilaisuuteen.

Päätin aloittaa testaamisen Sculpey III-massalla. Perusvärit vaikuttivat hyvin erilaisilta kuin FIMOn vastaavat. Olin luvannut testata massan soveltuvuutta miniruokien tekoon, ja jotenkin luonnollisemmilta vaikuttavat Sculpey-värit houkuttelivat leikkiruuanlaittoon - vaan väritpä osoittautuivatkin kaikkea muuta kuin luonnollisiksi! Jatka lukemista...

Jotta voisin vertailla Sculpey III:a ja FIMO softia, halusin tehdä jotain samankaltaista kuin olen aiemmin tehnyt FIMOlla. Miten olisi siis pieni voileipä.. Otin hiukan valkoista ja pikkuisen tummanruskeaa, ja aloin sekoittaa niistä vaaleanruskeaa, leipää varten.

Värien sekoittaminen tuntui kestävän paljon kauemmin kuin FIMO softilla. Tein käärmeitä, tein palloja, kaulitsin massan levyksi, rullasin sen kokoon, ja tein lisää käärmeitä ja palloja.. Koska halusin sekoittaa värit tasaisesti, prosessi tuntui ärsyttävän pitkältä. Tästä voisi tosin olla etuakin, jos vartavasten haluaisi tehdä jotain "taiteellista", missä värit saisivat mielellään olla marmorimaisesti sekoitettu.

No niin, lopulta syntyi vaaleanruskeaa, mutta ei lähellekään leivän väristä.. Kovasti houkutteli napata FIMOa ja sotkea parempi väri, mutta kun kyseessä oli kuitenkin Sculpey III testi, niin kärsitään nyt sitten..

Päätin sotkea mukaan hiukan keltaista, josko se sävyttäisi väriä sopivammaksi. Ei sävyttänyt. Eroa tuskin edes huomasi - tosin lisäsin vain hiukan keltaista.. Se näytti niin kirkkaalta, että pelkäsin tekeväni sahramileipää..

Tein leipäviipaleita kuten olen tehnyt FIMO softilla - kaulitsin massan levyksi, tein veitsellä viipaleiden muodot, ja nostin sitten varovasti veitsen avulla viipaleet irti pöydästä... Tai siis enpäs nostanutkaan! Tämä massa oli niin pehmeää ja tahmeaa (hyvin purkkamaista, itse asiassa), että vaikka miten varovasti yritin liu'uttaa veistä massan alle, muoto meni heti ruttuun ja viipaleet Todella halusivat pysyä kiinni pöydän pinnassa! Jouduin unohtamaan tämän idean ja aloittamaan uudelleen..

Tällä kertaa kaulitsin massan muovikelmulla, jonka päällä tein myös viipaleet..

Tämä konsti näkyi toimivan, mutta ei ollut kovin kätevä (varsinkin kun käytössä oli vain pieni pala kelmua..), ja FIMO softia tuli todella ikävä..

Halusin salaatinlehden leivälle, joten otin hiukan (jotenkin sinertävää) tummanvihreää, hiukan valkoista, ja hiukan läpikuultavaa massaa.. Näiden sekoituksesta tuli purkkamaisen turkoosia! Voit nähdä ja lukea aiheesta myöhemmin.. Yritin uudelleen, sotkemalla vain tummanvihreää ja läpikuultavaa, joista tuli niin tummaa salaattia, että se vaikutti enemmän kaalinlehdeltä.. Mutta se saisi nyt kelvata, päätin!

Minulla oli vielä "leivänruskeaa" jäljellä, joten ajattelin lisätä siihen hiukan punaista ja tehdä kinkkusiivun leivälle.. Mutta tuloksena olikin jotain, mikä muistuttaa lähinnä täällä myytävää super-pinkiksi värjättyä "luncheon meat", eli sellaista lähinnä lasten lounaspakettiin tarkoitettua pinkkiä lauantaimakkaraa! (ks. yllä) Tämä ei todellakaan kasvattanut ruokahalua ollenkaan, mutta kun leipä ei ollut oikeanväristä, eikä salaatti ollut oikeanväristä, luovutin ja tein kokonaan vääränvärisen makkaravoikon.

Lisäsin muutaman klimpin valkoista majoneesiksi, ennenkuin suljin leivän..

Halusin kokeilla jotain hyvin pientä, eli tein samanlaisia suklaakuorrutettuja toffeita kuin olen tehnyt aiemmin FIMO softista.. Nämä sujuivat muuten OK, mutta olivat lopuksi täynnä sormenjälkiäni, mitä ei tapahdu FIMOn kanssa.

Nyt palaan siihen ensimmäiseen salaattiyritykseeni - ks. yllä olevasta kuvasta, millaisella väriyhdistelmällä aloitin..

Ja tässä tuloksena ollut turkoosi purukumi!

Kun purkasta ei selvästikään ollut enää tulossa miniruokaa, sotkin siihen ihan satunnaisesti hiukan punaista, josko saisin muita ideoita.. Ja sainpa tosiaan muita ideoita! En tosin mitään miniruokiin liittyvää. Jos olisin löytänyt neulepuikkoni, olisin tehnyt pitkän helmen, hiukan kuten yllä, mutta suoremman..

Puikkoni olivat kuitenkin liian hyvässä jemmassa, eli tein lopulta vain hauskanvärisen napin. Tykkään itse asiassa todella napin väreistä, ja päätin että jos en onnistu tekemään enempää miniruokia, tekisin toisella kertaa lopusta Sculpey III-massasta lisää herkullisia nappeja, tms.

Mutta en vielä luovuttanut miniruokien suhteen ihan kokonaan.. Tein tummanruskeasta suklaakakun rungon, ja sekoitin kuorrutukseksi tummanvihreää ja keltaista. (Voikko oli jo valmis, eli nyt kun lopulta olisin onnistunut sotkemaan vaaleanvihreää, en enää kokeillut josko sitä voisi muokata salaatinvihreäksi esim. lisäämällä läpikuultavaa..) Joka tapauksessa, kakun kuorruttaminen oli kaikkea muuta kuin helppoa.. Massa oli aivan liian pehmeää ja tahmaista, ja kävi hermoilleni, toisin kuin FIMO..

Kakusta tuli suhteellisen siedettävä kuitenkin..

Kynä mittakaavamalliksi..

Sitten oli Super Sculpeyn vuoro, jota olin luvannut testata nuken tekoon.. Tuon Sculpey III-testin jälkeen en ollut kovin innoissani toisesta Sculpey-testistä, mutta muutin pian mieleni! Super Sculpey oli jopa mukavampaa kuin FIMO soft! Tykkäsin tästä massasta todella paljon - se ei vaatinut esipehmennystä, ja siitä oli helppo muokata yksityiskohtia. Myös massan saumaton lisääminen oli helppoa. Ihonväri oli hiukan parempaa kuin FIMO softin vastaava (tietty tämä riippuu siitä millaista ihonväriä kukin nukelleen haluaa, mutta tein itse näköisnukkeani listakilpailuun, eli halusin omanlaiseni ihonvärin, ja tämä osui ihan nappiin)

Tässä koko satsi menossa uuniin.. Olin hiukan hermona paistamisen suhteen, koska Sculpeyn ohjeet poikkesivat FIMOn ohjeista, ja meillä on kaasu-uuni, joka helposti polttaa massaesineet, jos ne jäävät hetkeksikään liian pitkäksi aikaa uuniin, tai jos ovat liian lähellä uunin takaosaa.. Päätin paistaa ne kuten paistaisin FIMOn, ja pitää satsia silmällä..

Lähikuva nuken osista ennen paistamista..

Daniel teki FIMOsta hirviön pään, jonka paistoin samalla kertaa, eli se ei oikeastaan ollut osa testiä! Heh..

Ja tässä koko satsi paistamisen jälkeen - huomasin ilokseni, että nuken osien ihonväri jopa parani paistettaessa!

Värikäs nappi ja mini-voikko..

Runebergin torttu, donitsi ja suklaalevy..

Suklaakuorrutettuja toffeita..

Nuken osat ja kakku..

Danielin hirviö (FIMOsta)..

Tiivistelmä: EN suosittelisi Sculpey III-massaa miniruokien tekoon, mutta se sopisi loistavasti projekteihin, joihin haluat esim. marmoriefektimäiset värit, tms.. Nappeihin, helmiin, koristeisiin.. Jos käytössä on paljon värejä ja aikaa, on ehkä mahdollista saada aikaan ruokiin sopivia luonnollisia värejä, mutta itse valitsen mielummin FIMOn ruokatarkoituksiin.
Mutta Super Sculpey.. Todella fantastinen nukentekomassa! On tietty silti hyvä muistaa, että kaikki ei sovi kaikille. Listallamme esim. monet ovat todenneet FIMO softin itselleen liian pehmeäksi, joten he ehkä luokittelevat Super Sculpeyn vielä hankalammaksi - ainakin minusta se oli FIMO softia pehmeämpää. Minun työskentelyalustani on kuitenkin kylmä ruokapöytä, ja ainakin siinä työskennellessä käteni ovat myös usein aika viileät, eli FIMO soft ja Super Sculpey ovat minulle juuri sopivia massoja. Esim. FIMO classic oli minulle sen takia hankalaa, että sen pehmentämiseen ennen työskentelyä meni paljon aikaa. Kun lopulta sain sen tarpeeksi pehmeäksi, se oli hyvää massaa.
Jos Super Sculpey on joskus paikallisen askartelukauppamme valikoimissa, tulen ostamaan sitä nukentekotarpeisiin FIMO softin sijasta. Siinä ei kuitenkaan ole NIIN suurta eroa, että tilaisin erikseen ulkomailta.

Lopuksi vielä kiitokset Krizzelle testausmahdollisuudesta!